consistere
v.intr.
-
consciste [kuŋˈʃiste]
Coniugaçioin
consciste
Part. pass. conscistio
Ger. conscistendo
Ind.
Pres.
- mi conscisto
- ti ti conscisti
- lê o/a consciste
- niatri conscistemmo
- viatri conscistei
- lô conscistan
Impf.
- mi conscisteiva
- ti ti conscisteivi
- lê o/a conscisteiva
- niatri conscisteivimo
- viatri conscisteivi
- lô conscisteivan
Fut.
- mi conscistiò
- ti ti conscistiæ
- lê o/a conscistià
- niatri conscistiemo
- viatri conscistiei
- lô conscistian
Conz.
Pres.
- che mi consciste
- che ti ti conscisti
- che lê o/a consciste
- che niatri conscistemmo
- che viatri conscistei
- che lô conscistan
Impf.
- che mi conscistesse
- che ti ti conscistesci
- che lê o/a conscistesse
- che niatri conscistescimo
- che viatri conscistesci
- che lô conscistessan
Cond.
- mi conscistieiva/conscistiæ
- ti ti conscistiësci
- lê o/a conscistieiva/conscistiæ
- niatri conscistiëscimo
- viatri conscistiësci
- lô conscistieivan/conscistiæn
Imper.
- conscisti ti
- ch’o/a consciste lê
- conscistemmo niatri
- conscistei viatri
- conscistan lô